tiistai 12. lokakuuta 2010

Päivä 3 Horstilassa

Perusmaanantai. Raati piti pow-wown kattoterassilla kahvia siemaillen. Päätimme suoriutua tänään DDR-museoon, stadikalle ja ehkä jopa shoppailemaan. Totesimme myös että eilen ei tullut poltettua tarpeeksi rahaa joten tänään pitää laittaa elämä risaiseksi.

Totesimme että olemme myös epäonnistuneet eeppisesti, sillä emme ole nauttineet yhtään döneriä vielä. Asia tulisi korjata mahdollisimman pian. Perkele. Onneksi ukkosmies löysi kreikkalaiset kotipoikansa hotellin läheltä, joten apu on lähellä. Aamupalaksi hän vetää nuhalääkkeitä ja suklaajuomaa. Ja joraa itekseen. Haters gonna hate.

Maanantai:

Herätys tuli ja meni siinä yhdentoista hötiköillä. Saksa on rakkauden kieli.

Aamukaffet tuli vedettyä hotellin kattoterassilla, ei yhtään huono vaihtoehto. WLAN löytyi pienen taistelun jälkeen, mutta sitä iloa ei kauaa kestänyt.

Otettiin juna alle ja suunnattiin pääasemalle. Mentiin juomaan kaffet junaa odotellessa ja pohdittiin kuka ne maalit oikein tekikään. Pienen mietiskelyn jälkeen päädyimme seuraavaan tulokseen:

Wer macht die Buehre?? Völler, Klinsmann zwei, Riedle und JAAAAA! Brehme. Totesimme myös että Turkkilaisilla on aina vauhti päällä Jeden Tag so schnell!. Kävimme viemässä seuraneidin junaan, jonka jälkeen suuntasimme matkan ensimmäiselle dönerille. Ja olihan se niin pirun hyvää. Kyytipojaksi nautimme Becksiä. Puoli litraa mukavuutta. Pohdimme ruuan ja oluen lomassa teutonien tehokkuutta. Kuka tarvitsee Pasilaa, kun voi olla Itä- Länsi-, Etelä- ja Pohjoisasemat.

Pohdimme myös natiivien erikoisuutta, käykö nämä ihmiset ollenkaan kusella, koska saniteettitilat on harvassa. Lienee myös tuota edellä mainittua tehokkuutta. Kuka sitä nyt keskellä päivää joutaa lorottelemaan. Tehokkuuteen vielä, et mikä jutska se on, että kaikki on pakko dubata. Bart Simpsoneissa kuullostaa aivan vikisevältä kenkäkauppiaalta jolta puuttuu kuugelit. Sama kaveri on luultavasti tehnyt kaikkien hahmojen äänet. Kuullostaa kivuliaalta.

15:46: Kiertelimme KaDeWessa etsimässä pukeutumistarvikkeita. Totesimme paikan olevan hieman liian kermapersemäinen, eli Kremearschish. Löysimme kuitekin olutta, josta arvostelu alempana.

16:42: Nipan loputon taistelu kenkien löytämiseksi sai jatkoa. Kriitikko tietenkin löysi itselleen sklobot, mutta Nipa jäi ilman koska hänen lapionsa sattuu olemaan suorastaan massiivinen. Onni kuitenkin potkaisi herran ylempään kerrokseen, josta löytyi varsinaiset avaruussaappaat. Makiaa teki kun sai mokomat 50% alennuksella. Nike todellakin on voiton jumalatar.

18: Töllössä tisuleita. Myschtillistä, et osan ajasta näppylät pilkottaa ilosena, osan taas ne on sensuroitu. Luultavasti lörpsähtänyt nipukka on häpeä, jota Preussilainen kuri ei suvaitse.

19:ja rapiat. Nipa huomaa ilokseen että seuraneiti muistaa edelleen julmahuvin klassiset lauseet. Käydessään saniteettitilassa hän myös huomaa naamansa olevan punaisempi kuin kommunistisen puolueen jäsenkirja.

Seurue päättää lähteä syömään ja juomaan. Fiksu idea sinäänsä koska pitäisi vielä lentokoneeseenkin päästä.

Seurue päätyi lopulta tuttuun ja turvalliseen irkkubaarin, jossa oli karaoke-ilta. Nipa kävi vetäsemässä metallicaa ja sai teutonit hurmokseen. Nipa tunsi itsensä jumalaksi.

Koska Nipa on vitun kova jätkä, hän nukkui hotellihuoneen lattialla. Vaikka olutmiehiä tässä ollaan, niin märkä sänky ei ole vaihtoehto. Myös kriitikko saavutti uusia ulottuvuuksia sammumisen saralla. Sänky olustui kriitikon nukahtaessa avonainen kaljapullo kädessä. Jostain oli vielä löytynyt pussillinen sipsejä lakanoiden väliin ja toinen mokoma kekoon lattialle. Taskusta pilkotti Baijerin armasta sini-valkoista salmiakkikuviota, joka osottautui olevan varsin kookas Oktoberfest banderolli. Ei mitään havaintoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti